lauantai, 21. elokuu 2010

Jatko.

En ymmärrä miten tänne kirjoittaminen voi olla muka niin totaalisen vaikea tehtävä.

Haluan kyllä kirjoittaa.

Mutta niin on taas vierähtänyt monta kuukautta, enkä ole kirjoittanut halaistua sanaakaan. Ehkä tähän pitäisi tulla jokin rutiini, että tänne tulisi automaattisesti kirjoittamaan asioita ja purkamaan ajatuksia.

En siltikään tiedä tuleeko tästä nyt ikinä mitään. On muka aina jotain tekemistä, ei muista koko asiaa, ei keksi kirjoitettavaa. Vaikka oikeasti kaikki on vain tekosyitä. En vain saa aikaiseksi kirjoittaa, en vaikka ehkä olisikin jotain kirjoitettavaa. Tämäkin on taas samaa toistoa, ei mitään uutta aikaisempaan. Toistan samaa, samoja tekosyitä, samoja lauseita, samoja sanoja. Ulkomuoto voi olla eriävä, mutta sisältö on silti sama.

 

 

Nyt tuntuu, että kaikki elämässä on samaa toistoa. Mikään ei ole muuttunut pitkään aikaan. Mikään ei tule edes muuttumaan tällä menolla.

Olen pakollakin ruvennut miettimään, haluanko oikeasti muutosta. Jos todella haluaisin sitä, enkö tekisi kaikkeni sen eteen? En halua jämähtää paikoilleni, mutta en ole tehnyt kunnolla töitä päästäkseni irti tästä upottavasta mudasta. Renkaat vaan pyörivät paikoillaan, vaikka painan kaasua. En ehkä osaa ajaa vielä kunnolla.. Ehkä tarvitsen aikaa opetella ajamista ja päättää mihin suuntaan haluan lähteä. En tiedä.

Olisi niin paljon helpompaa jos vastaus olisi valmiina jossain. Sitten tietäisi mihin pyrkiä. Mutta olisinko sittenkään tyytyväinen? Mitä jos en halua tietää mitä tehdä? Tai jos tietäisin, enkä pitäisikään valmiista suunnitelmasta?

Melko angstista. Sekavaa. Turhaa.

sunnuntai, 27. joulukuu 2009

Alku.

Ja niinhän siinä kävi, että tunnukset tuli luotua varmaan melkein vuosi sitten, mutta vasta nyt yritän jotain kirjoittaa. Se täytyy kyllä sanoa, että kirjoitin pitkät pätkät tekstiä heti rekisteröitymisen jälkeen, onnistuen kuitenkin säheltämään niin, että teksti hävisi tyylikkäästi ennen kuin sitä kerkesin tallentamaan. Ehkä nyt onnistun paremmin. Toivottavasti. Onni oli matkassa kyllä tälläkin kertaa. En nimittäin meinannut muistaa enää salasanaani tänne, mutta onneksi sekin mieleen palautui pitkällisen pohdinnan ja useiden kokeilujen jälkeen.

Teksteistä tulee varmaan aika pitkälti päiväkirja-tyylisiä höpötyksiä, sarkasmilla, itseironialla, ei-niin-vakavamielisellä valituksella ja sekavuudella höystettynä. Toivon, että teksteistä löytyy ihan asiaakin, vaikka niitä ei olisikaan käsitelty kamalan vakavamieliseen tyyliin. Se kertoo jo paljon minusta, siitä miten käsittelen asioita pitkälti huumorin avulla.

Katsotaan, kuinka ahkerasti pystyn tänne kirjoittamaan!  (Lue: Saan aikaiseksi.)